Uuden vuosikymmenen alkuhetkillä

Keskustelimme mieheni kanssa ajankulusta.

Miten nopeasti onkaan loppujen lopuksi kulunut aika Milleniumista (vuodesta 2000) tähän päivään.

Silloin odotimme mielenkiinnolla, mitä mahtaa vuosituhannen vaihtuminen ja siirtyminen uudelle vuosituhannelle tuoda elämäämme ja koko maailmaan. Toiset uskoivat siihen liittyvän tapahtumia, joita todella pelkäsivät.

Kun sitten ei mitään ”maailmaamullistavaa” tapahtunutkaan, saatettiin taas jatkaa rauhallisin mielin elämistä.

Nyt putkahti ajatuksiin aika seuraavasta parista kymmenestä vuodesta. Mitähän se mahtaa tuoda mukanaan…

Ihmisen on hyvä odottaa mukavia asioita tapahtuvaksi tulevaisuudessa. Onhan mukavia asioita kiva odotella. Haaveita ja unelmia on hyvä olla.

Tuntuisi kurjalta ja raskaalta, jos tietäisimme kaikki vastukset ja ikävyydet edeltäkäsin ja jos ne vielä tulisivat eteemme yhtenä ryppäänä.

Hyvä on ihmisen elää päivä kerrallaan ja ottaa vastaan, mitä kullekin päivälle on jokaisen kohdalle valmiiksi jo ”kirjoitettuna”.

Iloitaan tästä hetkestä ja tehdään siitä mahdollisimman mukava jokaiselle, itselle ja lähimmäiselle.

Lähimmäisen kunnioittaminen on tärkeää vaikkemme aina voisikaan hyväksyä kaikkea näkemäämme ja kuulemaamme.

Onnellista ja toivorikasta Uutta Vuotta ja vuosikymmentä meille kaikille!

Pääsiäisen aurinkoa


                                      Aurinkoista ja sydämenlämpöistä     

                                                                                                              pääsiäistä

                                                                                                                sinulle

 

Ei se vaa niin haittaa

Olen huomannut tulleeni ikään , jolloin pikkukätösten jäljet ikkunassa eivät ole niin suuri ongelma. Tähdet loistavat niidenkin läpi aivan yhtä kauniisti. Keväällä  aurinko  kuitenkin paljastaa minut, saamattomaksi juuri näin. Sitä olisi kyllä tarpeellista miettiä silloinkin, että kenelle minun täytyy niitä ikkunoita pestä. Lähteekö se tarve siitä, että koti pysyy paremmassa kunnossa, kun lika pestään niistä pois vai onko vain tarve näyttämisen halusta ne puhdistaa tai koska kaikki muutkin tekevät niin.

Kiire on myös asia, mitä voisimme miettiä. Ennenvanhaan  sitä ei ehkä niin tiedostettu tai sitten sitä ei niin paljon ollut. Onkohan ihminen viisaudessaan saanut aikaan tunteen, että mikään ei riitä ja mihinkään ei riitä aika.  Kannattaa

varmasti jokaisen miettiä, mikä itselle ja läheisille on tärkeintä. Arjessa toisen huomaaminen ja kohtaaminen ovat kyllä parhaita asioita, joita voi pitää arvokkaina vielä pitkän ajan kuluttuakin. Toki lasten kanssa arkea eläessä joutuu ajattelemaan omiakin tarpeita ja  voimavaroja. Siihen avuksi voisi tulla luovuuden tarjoamat mahdollisuudet. Jos yhdenkin ihmisen kanssa pystyy jakamaan elämässä vastaan tulevia asioita, on asiat jo paremmin.