Vielä joulun lumoissa

Kyllä on vaan mukava, kun on joulun aika.

On mukavaa nauttia vielä joulukuusen tuoksusta, kynttilöiden tuikkeesta.

Minä tykkään kyllä muutenkin varsinkin talvisaikaan sytyttää ruoka- ja kahvihetkiä juhlistamaan ja rauhoittamaan kynttilöitä. Se tuo vaan arkeenkin pientä luksusta, josta itse tykkään.

Nyt ollaan jo siinä hetkessä joulunaikaa, että voi muistellakin vähän…

Vaikutti vahvasti siltä, että saamme viettää eteläisessä Suomessa ”mustaa joulua”. Rohkeimmat sen sanoivat jo ääneen. Itse henkilökohtaisesti olin toiveikas ja sen haaveeni ääneen sanoinkin. Mahtavaa oli, kun jouluaattoiltana alkoi sadella, mitäpä muuta kuin lunta. Oli ihana jouluaamuna herätä kauniiseen, postikorttimaiseen maisemaan. Vaikka eipä joulun sanoma ja tunnelma sitten pohjimmiltaan ulkonaisista asioista ole kiinni, silti se tuo ihmiselle hyvän mielen kauneudessaan.

Meidän perheessä kävi pukki, vaikka se on todettava, että siltä kohtaa yksi idylli on menettänyt hohtoaan joulunvietostamme. Nimittäin kuopuksemmekin on jo keksinyt asian todellisuuden ja taitaa olla, että äiti on se, joka haluaa sen perinteen nyt vielä ainakin meillä säilyttää. Kyllä se jännitystä kotiimme vaan kummasti toi, kun kolinaa alkoi kuulua oven suunnalta tänä joulunakin päivän hämärtyessä. Lahjojen määrä on onneksi järkeistynyt. Aineelliset lahjat ovat erittäin hyviä ja järkeviä. Toki jokin lelu pienille on mukava. Ja kun se oli mieleinen, aika sen parissa kului mukavasti.

On asioita, jotka ovat kulkeneet vuodesta toiseen mukana.

Piparitalo on tehty vuosittain. Välillä on tehty taikinasta lähtien itse, toisinaan osto-osista. Välillä talo on sortunut heti, ja on  popsittu sitten parempiin suihin ”samantien”. Mutta tehty on yhdessä ja se on ollut tärkeä pointti. Yleensä piparitalo on syöty loppiaisena ”joulunvieton” päätöksen merkiksi.

Joulukuusi on viskattu loppiaisen jälkeen hyvin palvelleena, monesti myös hyvin varisseena.

 

Uuden vuosikymmenen alkuhetkillä

Keskustelimme mieheni kanssa ajankulusta.

Miten nopeasti onkaan loppujen lopuksi kulunut aika Milleniumista (vuodesta 2000) tähän päivään.

Silloin odotimme mielenkiinnolla, mitä mahtaa vuosituhannen vaihtuminen ja siirtyminen uudelle vuosituhannelle tuoda elämäämme ja koko maailmaan. Toiset uskoivat siihen liittyvän tapahtumia, joita todella pelkäsivät.

Kun sitten ei mitään ”maailmaamullistavaa” tapahtunutkaan, saatettiin taas jatkaa rauhallisin mielin elämistä.

Nyt putkahti ajatuksiin aika seuraavasta parista kymmenestä vuodesta. Mitähän se mahtaa tuoda mukanaan…

Ihmisen on hyvä odottaa mukavia asioita tapahtuvaksi tulevaisuudessa. Onhan mukavia asioita kiva odotella. Haaveita ja unelmia on hyvä olla.

Tuntuisi kurjalta ja raskaalta, jos tietäisimme kaikki vastukset ja ikävyydet edeltäkäsin ja jos ne vielä tulisivat eteemme yhtenä ryppäänä.

Hyvä on ihmisen elää päivä kerrallaan ja ottaa vastaan, mitä kullekin päivälle on jokaisen kohdalle valmiiksi jo ”kirjoitettuna”.

Iloitaan tästä hetkestä ja tehdään siitä mahdollisimman mukava jokaiselle, itselle ja lähimmäiselle.

Lähimmäisen kunnioittaminen on tärkeää vaikkemme aina voisikaan hyväksyä kaikkea näkemäämme ja kuulemaamme.

Onnellista ja toivorikasta Uutta Vuotta ja vuosikymmentä meille kaikille!

Oppijan paikallla

Minä
oppijan paikalla taas.
Hänen vuoteensa äärellä
joka ihmettelee
että vieläkin
saa elää

En minä
tarvitse
sanoja
tarvitsen korvat.
Hänellä paljon asiaa
iloa
riemua
elämän jatkumisesta

Iloa
elämästä
siitä
että saa vieläkin hengittää
Iloita auringon voimasta
niin kirkkaasta
että se aivan häikäisee

Pääsiäisen aurinkoa


                                      Aurinkoista ja sydämenlämpöistä     

                                                                                                              pääsiäistä

                                                                                                                sinulle

 

Ei se vaa niin haittaa

Olen huomannut tulleeni ikään , jolloin pikkukätösten jäljet ikkunassa eivät ole niin suuri ongelma. Tähdet loistavat niidenkin läpi aivan yhtä kauniisti. Keväällä  aurinko  kuitenkin paljastaa minut, saamattomaksi juuri näin. Sitä olisi kyllä tarpeellista miettiä silloinkin, että kenelle minun täytyy niitä ikkunoita pestä. Lähteekö se tarve siitä, että koti pysyy paremmassa kunnossa, kun lika pestään niistä pois vai onko vain tarve näyttämisen halusta ne puhdistaa tai koska kaikki muutkin tekevät niin.

Kiire on myös asia, mitä voisimme miettiä. Ennenvanhaan  sitä ei ehkä niin tiedostettu tai sitten sitä ei niin paljon ollut. Onkohan ihminen viisaudessaan saanut aikaan tunteen, että mikään ei riitä ja mihinkään ei riitä aika.  Kannattaa

varmasti jokaisen miettiä, mikä itselle ja läheisille on tärkeintä. Arjessa toisen huomaaminen ja kohtaaminen ovat kyllä parhaita asioita, joita voi pitää arvokkaina vielä pitkän ajan kuluttuakin. Toki lasten kanssa arkea eläessä joutuu ajattelemaan omiakin tarpeita ja  voimavaroja. Siihen avuksi voisi tulla luovuuden tarjoamat mahdollisuudet. Jos yhdenkin ihmisen kanssa pystyy jakamaan elämässä vastaan tulevia asioita, on asiat jo paremmin.