Vielä joulun lumoissa

Kyllä on vaan mukava, kun on joulun aika.

On mukavaa nauttia vielä joulukuusen tuoksusta, kynttilöiden tuikkeesta.

Minä tykkään kyllä muutenkin varsinkin talvisaikaan sytyttää ruoka- ja kahvihetkiä juhlistamaan ja rauhoittamaan kynttilöitä. Se tuo vaan arkeenkin pientä luksusta, josta itse tykkään.

Nyt ollaan jo siinä hetkessä joulunaikaa, että voi muistellakin vähän…

Vaikutti vahvasti siltä, että saamme viettää eteläisessä Suomessa ”mustaa joulua”. Rohkeimmat sen sanoivat jo ääneen. Itse henkilökohtaisesti olin toiveikas ja sen haaveeni ääneen sanoinkin. Mahtavaa oli, kun jouluaattoiltana alkoi sadella, mitäpä muuta kuin lunta. Oli ihana jouluaamuna herätä kauniiseen, postikorttimaiseen maisemaan. Vaikka eipä joulun sanoma ja tunnelma sitten pohjimmiltaan ulkonaisista asioista ole kiinni, silti se tuo ihmiselle hyvän mielen kauneudessaan.

Meidän perheessä kävi pukki, vaikka se on todettava, että siltä kohtaa yksi idylli on menettänyt hohtoaan joulunvietostamme. Nimittäin kuopuksemmekin on jo keksinyt asian todellisuuden ja taitaa olla, että äiti on se, joka haluaa sen perinteen nyt vielä ainakin meillä säilyttää. Kyllä se jännitystä kotiimme vaan kummasti toi, kun kolinaa alkoi kuulua oven suunnalta tänä joulunakin päivän hämärtyessä. Lahjojen määrä on onneksi järkeistynyt. Aineelliset lahjat ovat erittäin hyviä ja järkeviä. Toki jokin lelu pienille on mukava. Ja kun se oli mieleinen, aika sen parissa kului mukavasti.

On asioita, jotka ovat kulkeneet vuodesta toiseen mukana.

Piparitalo on tehty vuosittain. Välillä on tehty taikinasta lähtien itse, toisinaan osto-osista. Välillä talo on sortunut heti, ja on  popsittu sitten parempiin suihin ”samantien”. Mutta tehty on yhdessä ja se on ollut tärkeä pointti. Yleensä piparitalo on syöty loppiaisena ”joulunvieton” päätöksen merkiksi.

Joulukuusi on viskattu loppiaisen jälkeen hyvin palvelleena, monesti myös hyvin varisseena.

 

Seimestä loistava lämpö

Jouluevankeliumi saa lohduttaa
avautuu
maaperä muokattuna
saa kuulla
lohduttavat, tervehdyttävät sanat
vain ne, riittää.
Se on luvattu.
Hänen iankaikkisesta valtakunnastaan
siihen vastataan.
Hänen nimessään
synnit uskoa saat anteeksi
vastasyntyneen, nimessä ja veressä.
Rakkaus synnyttäjään avautuu.
Kaikki lahjaksi annetaan.
Aivan armosta.

Iloa lumesta

Hän innoissaan lähti pihamaalle
olihan yöllä satanut lunta.

Tehdään lumiukko, lapsi pyysi.
Mietin, mistä niin paljon
saisimme kasaan tästä
hentoisesta lumipeitteestä.
Mutta syntyi kaksikin ukkoa
ja vielä lyhtyjä.
Lapsen luottamus asioihin
ja mahdollisuuksiin

niin vahva.

Oppia, iloa antamassa , rauhoittumaan, hidastamaan,

nauttimaan tästä hetkestä

                                                           helmistä lapsuuden

 

 

Hymyn ylistys

Kyllä lapset on viisaita

Vastasyntyneen vauvan kanssa tutustuttua ja arkisen pyörityksen alettua aloin pian jo odottaa vauvan ensihymyä. Kun vauvaa katselin silmiin ja hänelle juttelin,  oli todella ihanaa ja palkitsevaa saada kiitokseksi valloittava hymy.

Näin joulun alla mieleen tulee monesti ajatus, mikä olisi sopiva ja paras tapa huomata ja ilahduttaa lähimmäistä, läheistä ja ystävää. Aika usein kaupassa mietitään, mitä  kellekin kiireen ja tohinan keskellä olisi parasta lahjoittaa. Aina lahjan ei tarvitse olla rahalla hankittua tavaraa.

Ajattelen, että voi lähimmäistä muistaa näinkin:

Elämässä on monta arvokasta asiaa

joista voi iloita jokainen ihminen

meille lahjaksi kun on suotu elämä

niin ajatuksilla voi saada aikaan ihmeitä.

Ei ole tarvis aina otsa rypyssä lahjoja kääriä

huushollia kiillottaa ja hiessä huhkia.

Kun näkee ystävän, läheisen,

hymy voi antaa voimaa

ja yhdistää vieraan ja tutun.

Tässä mahdollisuus on jokaisella

antaa toiselle lahja verraton.

Viettää

aikaa

muistellen,  aidosti eläen

juhlaa viettäen

arjen kiireistä leväten.

Iloitaan elämästä

ja sen suomista lahjoista.

Lapsissa on aina ollut tulevaisuus

tämän päivän avunsaajassa

huomisen auttaja

mahdollisuuksien avaaja.

Annetaan iloisesti

hymyn voimalla!