Olen huomannut tulleeni ikään , jolloin pikkukätösten jäljet ikkunassa eivät ole niin suuri ongelma. Tähdet loistavat niidenkin läpi aivan yhtä kauniisti. Keväällä aurinko kuitenkin paljastaa minut, saamattomaksi juuri näin. Sitä olisi kyllä tarpeellista miettiä silloinkin, että kenelle minun täytyy niitä ikkunoita pestä. Lähteekö se tarve siitä, että koti pysyy paremmassa kunnossa, kun lika pestään niistä pois vai onko vain tarve näyttämisen halusta ne puhdistaa tai koska kaikki muutkin tekevät niin.
Kiire on myös asia, mitä voisimme miettiä. Ennenvanhaan sitä ei ehkä niin tiedostettu tai sitten sitä ei niin paljon ollut. Onkohan ihminen viisaudessaan saanut aikaan tunteen, että mikään ei riitä ja mihinkään ei riitä aika. Kannattaa
varmasti jokaisen miettiä, mikä itselle ja läheisille on tärkeintä. Arjessa toisen huomaaminen ja kohtaaminen ovat kyllä parhaita asioita, joita voi pitää arvokkaina vielä pitkän ajan kuluttuakin. Toki lasten kanssa arkea eläessä joutuu ajattelemaan omiakin tarpeita ja voimavaroja. Siihen avuksi voisi tulla luovuuden tarjoamat mahdollisuudet. Jos yhdenkin ihmisen kanssa pystyy jakamaan elämässä vastaan tulevia asioita, on asiat jo paremmin.
