Tämä on monisävyinen kysymys.
Pieni lapsi leikki lattialla, huristeli innoissaan pikkuauton kanssa. Häneltä kysyttiin leikillisesti: ”Mikä sinusta tulee isona?” Vastausta voi olla ehkä joskus helppo arvailla.
Vuosien kuluttua kouluvuosien edetessä alkaa hahmottua käsitys lapsen vahvuuksista ja luonteenpiirteistä.
Yläkoulun loppupuolella kysymys alkaa saada jo vakavamman sävyn. Mutta kuinka sitä osaisi monikaan vielä tietää, mitä loppuelämän haluasi tehdä?
Asiassa joutuu kuitenkin tekemään päätöksiä. Perheessämme on valittu suunnaksi joko ammattikoulutus tai lukio. Toki kysymykseen voisi tulla kansanopistovuosi, jos halukkuutta löytyisi. Itse olen saanut hyviä eväitä opistovuosista elämääni. Suosittelen lämpimästi. Tässä olisi myös arvokasta lisäaikaa suunnitelmille, jos ei ole vielä tietoinen, mihin opinahjoon olisi suunnistamassa.
Erään lapsen kanssa asiasta keskustelessamme oli helppo nähdä hänet valkoinen lääkärintakki päällä. Hänen luonteessaan olin huomannut hyviä piirteitä kyseiseen ammattiin. Empatiakykyä hänellä on ja tilannetajua, joita mielestäni hyvällä lääkärillä tulisi olla. Myös opiskelu sujui suht` rennolla otteella, lukeminen kiinnosti ja menestystä tuntui olevan. Asia nousi keskustelussa esiin.
Mutta nyt tullaan tärkeään kohtaan.
Kuka nyt sitten on itselleen ammattia valitsemassa?
Äiti voi olla tukena, ehdottaa ehkä joitain ajatuksia, mutta kyllä se niin vaan on onneksi, että lapsi valitsee ITSE ITSELLEEN koulutuspaikan ja ammatin.
Vanhempien on syytä yrittää hillitä omien toiveiden liikaa tuputtamista, eikä ainakaan laittaa lastensa harteille omia toteutumattomia haaveita.
Lapsi valitsi toisen alan ja uskon hänen valinneen itselleen kuitenkin alan, joissa hänen luonteenominaisuuksista on hänelle hyötyä.
Vanhemmat voivat toteuttaa itse omia toiveitaan ja opiskella niin kokiessaan myös aikuisina.
Useampi ammattikoulutus ei nykypäivänä ole mikään huono asia.
