Ensimmäinen ajatukseni aamulla herätessäni oli, että lauantaina sain olla elämäni arvokkaalla oppitunnilla , suorastaan korkeakoulussa. Nimittäin sain pitää vieraanani lapsenlapsia.
Heidän askeleisiin hidastamalla muutamaksi tunniksi taas opetti minua arvokkaalla tavalla.
Pienen vauvan aidolla tyytyväisellä katseella hän kertoi ihan ihmisen perusasioiden tärkeydestä. Kun vauva on saanut hyvän hoidon, hän kiittää hymyllä ja luottavalla katseella. Sitä saimme sakilla ihastella.
Ja mikä tässä minulle oli se opetus?
Eletään mekin NYT KU.
Ei sit ku, het ku jne.
Eletään omannäköinen elämä. Ei vanhempien, naapurien tai jonkun muun. Ja annetaan vapaus jokaiselle valintoihin.
Lapsilta oppii paljon. En olisi varmasti oppinut elämässäni niin paljon asioita, ellen olisi saanut elää lasteni kanssa tavallista arkea. Yhdessä olemme monesti etsineet vastauksia elämässä vastaan tulleisiin kysymyksiin ja tilanteisiin. Sitä minun mielestäni elämä on ollut parhaimmillaan. Kuunnellaan lapsen omia mielipiteitä. Tämä on tärkeää nuorelle ja aikuistuneellekin lapselle tietää, että heistä oikeasti välitetään. Keskustelussa vapaus on avainsana. Hän kertoo sen, mitä on halukas kertomaan. Tämän olen kokenut kaikista rakentavimmaksi. Haluan myös luottaa, että elämässä kaikilla asioilla on oma aikansa. Ne selviävät aina jossain vaiheessa. Ihminen tarvitsee muutokseenkin aikaa.
Jokainen tekee ratkaisunsa lopulta itse ja silloin hän voi varmasti olla itsensä kanssa parhaiten tasapainossa. Turha on yrittää syöttää omia mielipiteitä lapsille ainoina oikeina. Sieltä kyllä tulee takaisin rehellistä palautetta, kun annamme mahdollisuuden.
Elämässä on ollut paljon haasteita, on tehty myös virheitä. Inhimillistä, eikö vain?
Mutta elämässä on hurjan paljon iloisia hetkiä.
Olen saanut kokea aitoja ilonhetkiä lapsieni rinnalla, kun he ovat saaneet valmistua haluamiinsa ammatteihin ja ovat löytäneet paikkansa elämässä.
Työ on siunaus elämässämme.
Siitä haluan kiittää myös opettajia, työnantajia ja itsellenikin annan tunnustuksen opiskelussa tsemppaamisesta. Elämän vastoinkäymisetkin voivat kääntyä vahvuuksiksi, jos ymmärrämme niiden tarkoituksen. Ne ovat meille jokaiselle välttämättömiä, tarpeellisia opettajia elämän matkalla.
Elämä on… Kuten lapset monesti herättelee ajattelemaan.
