Oppijan paikallla

Minä
oppijan paikalla taas.
Hänen vuoteensa äärellä
joka ihmettelee
että vieläkin
saa elää

En minä
tarvitse
sanoja
tarvitsen korvat.
Hänellä paljon asiaa
iloa
riemua
elämän jatkumisesta

Iloa
elämästä
siitä
että saa vieläkin hengittää
Iloita auringon voimasta
niin kirkkaasta
että se aivan häikäisee

Pääsiäisen aurinkoa

                                      Aurinkoista ja sydämenlämpöistä     

                                                                                                              pääsiäistä

                                                                                                                sinulle♥

 

Ei se vaa niin haittaa

Olen huomannut tulleeni ikään , jolloin pikkukätösten jäljet ikkunassa eivät ole niin suuri ongelma. Tähdet loistavat niidenkin läpi aivan yhtä kauniisti. Keväällä  aurinko  kuitenkin paljastaa minut, saamattomaksi juuri näin. Sitä olisi kyllä tarpeellista miettiä silloinkin, että kenelle minun täytyy niitä ikkunoita pestä. Lähteekö se tarve siitä, että koti pysyy paremmassa kunnossa, kun lika pestään niistä pois vai onko vain tarve näyttämisen halusta ne puhdistaa tai koska kaikki muutkin tekevät niin.

Kiire on myös asia, mitä voisimme miettiä. Ennenvanhaan  sitä ei ehkä niin tiedostettu tai sitten sitä ei niin paljon ollut. Onkohan ihminen viisaudessaan saanut aikaan tunteen, että mikään ei riitä ja mihinkään ei riitä aika.  Kannattaa

varmasti jokaisen miettiä, mikä itselle ja läheisille on tärkeintä. Arjessa toisen huomaaminen ja kohtaaminen ovat kyllä parhaita asioita, joita voi pitää arvokkaina vielä pitkän ajan kuluttuakin. Toki lasten kanssa arkea eläessä joutuu ajattelemaan omiakin tarpeita ja  voimavaroja. Siihen avuksi voisi tulla luovuuden tarjoamat mahdollisuudet. Jos yhdenkin ihmisen kanssa pystyy jakamaan elämässä vastaan tulevia asioita, on asiat jo paremmin.