Eletään vanhusten rinnalla

Kyllä taas kerran joudun sanomaan ja toteamaan, kyllä asiat oli ennenvanhaan paremmin. Tämän sanon sydämeni vahvalla rintaäänellä.

Nimittäin. Jos ajattelen isovanhempiani, kyllä voin rehellisesti sanoa, että asiat ovat olleet paremmin. Kotona on ollut sukupolvet yhdessä, on hoidettu vanhuksen tarpeita samalla, kun nuorempi polvi on varttunut. Helppoa se ei ole ollut varmastikaan aina, vaivoja on ollut silloinkin, mutta huoli vanhuksen selviämisestä hoitopaikassa ei ole ollut rasittamassa nuorempaa sukupolvea, kuten nykyään, se voi tuoda suoranaista tuskaa heidän asuessa eri paikkakunnalla.

Kyllä sydäntä suoraan sanoen SÄRKEE…

Kun seuraan maailmanmenoa, kyllä selvästi huomaan, kuinka on unohdettu vanhempien ihmisten kunnioittaminen. Toki asioista tulee keskustella ja vanhuksen etu tulee ottaa huomioon. Hänen kunnostaan riippuu myös, miten paljon puututaan asioihin. On myös oikein tehdä hänen etunsa mukaisia päätöksiä vanhusta kuunnellen.

Hävettää, kun ajattelen, miten PALJON he ovat tehneet meidän nuorempien eteen ja koko maan ja yhteiskunnan. Kyllä nyt pitäisi äkkiä tehdä oikeasti asioille, eikä vain kiinnijäämisen tuloksena selitellä ja luvata hyvää tapahtuvan vain kohun rauhoittamiseksi. Toki työnjohdolla voi olla paljonkin vaikeuksia tietää, miten hoitaja toimii, ja kyllä toivoisin , että vanhusten kanssa työskentelevä ihminen kokisi olevansa arvokkaiden ihmisten kanssa työskennellessään. Kaikki eivät tässäkään työssä koe kutsumusta siihen, joka varsinkin tässä aikaa vievässä hoivatyössä olisi kyllä erittäin toivottavaa.

Onko oikeasti niin, ettei meillä ole aikaa antaa näille ihmisille, jotka ovat meille aikaansa antaneet laskelmoimatta yön tunteja, terveyttään jne.

Ison perheen äitinä minulla on riittämättömyyden tunne, kun tuntuu, että oma perhe vie aikaa, joka on kyllä minun, ymmärrän sen, ensisijainen työmaani. Haluaisin antaa vanhukselle enemmän aikaa, käydä katsomassa häntä, mutta kun minäkin olen tavallinen kuolevainen,  niin kaikkea en pysty tekemään. Onneksi tänä päivänä saan ja haluan luottaa, että hän saa hyvän hoidon. Siitä kiitän henkilökuntaa ja suurimman kiitoksen tahdon osoittaa Taivaan Isälle, jolta uskon hoitajienkin saavan auttavaisen mielen ja lämmön hoitamiseen.

Olen saanut monesti olla oppimassa elämästä todella arvokkaita asioita jutellessani läheisen vanhuksen kanssa.

Kannattaa käydä heidän kanssaan keskusteluja. Sieltä tulee monta kertaa sellaisia viisauksia, että monen nuoremman mielipiteet kalpenee rinnalla kevyesti.

Kiitetään elävää rakastamme meidän eteen tehdystä työtä, en usko heidän siitä liikaa ylpistyvän. Ei haudalle tuodut kukkaset enää häntä lämmitä, mutta kyllä nekin kertovat läheisten kunnioituksesta häntä kohtaan.

Jakamista kaipaa vanhuskin elämän kulusta. Nauretaan ja itketään vanhusten kanssa, ei ne kyyneleetkään niin vaarallisia ole, koska ilostakin voi itkeä ja ne ovat kauniita , ne puhtaat kyyneleet.

Nyt vaalien alla suosittelen miettimään, kenelle äänesi annat.

Tämän päivän lapsi

huomisen aikuinen.

Ympyrän  sulkeutuessa

aivan liian pian

tämän päivän päättäjä

onkin avun tarvitsija

Eikö nyt kannattaisi mennä :n ääntä kuunnellen?

 

 

Tietoa kirjoittajasta

kotoillen

Olen perheenäiti, joka on huomannut, että arjen pienistä asioista kannattaa iloita. Saan voimaa arjen pyörittämiseen leipomisesta ja askartelusta. Ompelukone on ollut suoranainen pelastusrengas monta kertaa "luodessani vanhasta uutta". Rohkeasti asioita ja materiaaleja yhdistellen olen saanut useasti olla aikaansaannokseeni tyytyväinen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *