Meillä jokaisella on elämässä sekä hyviä että huonoja hetkiä. Paljon on puhuttu aikojen saatossa, miten vaikeaa ja kurjaa naisilla on kerran kuussa. Johtuen siis kuukautiskierrosta eli hormonaalisista asioista.
Mutta minusta on monesti tuntunut suorastaan pahalta, miten MIEHEN täytyisi jatkuvasti kestää meidän naisten oikut hermostumatta ja ihan sanoisin ITKEMÄTTÄ. Minulla on vahva tunne, että naisina odotamme miehiltä, että he jaksavat olla meille naisille se vahva olkapää, johon voimme päämme painaa, kun tuntuu, että elämä potkii… Toki näin onkin. Rakastava mies tuntee vaimonsa, haluaa hänelle kaikkea parasta. Näin minusta kuuluu onnellisesssa , tasa-arvoisessa suhteessa ollakin.
Mutta tarkoittaako tämä sitä, ettei vastavuoroisuus olisi tarpeellista. Minun mielestä ehdottomasti suhteeseen kuuluu kummankin osapuolen kokema tyydytys ,että minut huomioidaan ja hyväksytään omana itsenä puutteineen, vajavaisuuksineen ja mielipiteineen. Siihen taas tarvitaan avointa keskustelua ja minun mielestä nainen ja mies ovat niin erilaisia biologisilta lähtökohdiltaan, että yhteentörmäyksiä on melkein pakko tulla. Nimittäin, jos kaksi ihmistä rehellisesti saa kertoa mielipiteensä, niin aina ei voi kaikista asioista olla samaa mieltä. Näihin tilanteisiin tarvitaan myös omien ajatusten tarkistamista ja toisen aitoa kuuntelua. Tässä asiassa koen olevani alkumetreillä. Onneksi mieheni on osoittanut minua kohtaan miehistä kärsivällisyyttä. Olen ollut iloinen ja on tuntunut hyvältä, kun hän on sanonut jonkun tapauksen yhteydessä: ”Naiset ajattelee asian niin…”. Tämä esimerkkinä siitä, että mies osoittaa ymmärrystä ominaisuuksieni osittain johtuvan siitä, että olen nainen.
Ajatellaan, ettei miehet nyt kuitenkaan mitään luonnottomia eläjiä ole.
On alettu tunnustamaan ja tunnistamaan, että miehilläkin on tunteensa, joita saa ja on tarpeellista ottaa huomioon. Rohkaisen omaa miestänikin, että näyttäisi rehellisesti kotona ne. Välillä miehillä on pinna kireällä, ahdistaa, tuntuu pahalta. Kiukun ulospäästäminen on tärkeää kaikille, jokainen voi miettiä, mikä on ympäristöllekin rakentavin keino purkaa sitä. Siis oisko miehelläkin vaihdevuodet samalla tavalla kuin naisella?
Minua kiehtoo juuri se ,että me naiset ja miehet olemme monessa asiassa niin erilaisia.
Eikö se ole elämän suola, että miehet tuovat elämään reilua, rentoa otetta? En usko itse pystyneeni ja pystyväni pojilleni olemaan ”miehenmalli” kertomaan ja ymmärtämään miehen elämästä . Miehet ovat erilaisilla lahjoilla ja ominaisuuksilla varustettuja. Eihän kaikki naisetkaan ole ”pullantuoksuisia”, siis eivät pidä leipomisesta. Kaikki ovat silti yhtä arvokkaita Jumalan luomina.
Muistetaan, että antaessamme toiselle läheisyyttä, aikaa ja lämpöä me saamme sen vähintään kaksinkertaisena takaisin.
Näissä asioissakin on hyvä olla armahtavainen itseä ja toista kohtaan. Hyvä elämän ohje on: ”Miten toivoisit toisen sinua kohtelevan, tee hänelle niin.” Olen itse kokenut, että elämä on jatkuvaa oppikoulun penkillä oloa. Välillä kokee onnistumisen iloa, mutta tappioitakin tulee. Ja ne tuntuvat pahalta. Anteeksipyytäminen ja -antaminen sekä asioiden unohtaminen auttavat eteenpäin. Ehkä on helpompi antaa toiselle anteeksi, jos ei koe itseäänkään täydelliseksi. Ihmisarvo ei ole riippuvainen mielipiteistämme, lahjoistamme, sukupuolestamme, suvustamme jne. Erilaisuus on rikkautta.
Eli kyllä miehet on tarpeellisia. Olen kiitollinen, että äidilläni on ollut mies, siis isäni, joiden rakkauden hedelmänä olen saanut nähdä päivänvalon.
Kyllä mies tarvitsee ehdottoman arvonannon meidän naisten ajatuksissa ja maailmassa!
