Kyllä on vaan mukava, kun on joulun aika.
On mukavaa nauttia vielä joulukuusen tuoksusta, kynttilöiden tuikkeesta.
Minä tykkään kyllä muutenkin varsinkin talvisaikaan sytyttää ruoka- ja kahvihetkiä juhlistamaan ja rauhoittamaan kynttilöitä. Se tuo vaan arkeenkin pientä luksusta, josta itse tykkään.
Nyt ollaan jo siinä hetkessä joulunaikaa, että voi muistellakin vähän…
Vaikutti vahvasti siltä, että saamme viettää eteläisessä Suomessa ”mustaa joulua”. Rohkeimmat sen sanoivat jo ääneen. Itse henkilökohtaisesti olin toiveikas ja sen haaveeni ääneen sanoinkin. Mahtavaa oli, kun jouluaattoiltana alkoi sadella, mitäpä muuta kuin lunta. Oli ihana jouluaamuna herätä kauniiseen, postikorttimaiseen maisemaan. Vaikka eipä joulun sanoma ja tunnelma sitten pohjimmiltaan ulkonaisista asioista ole kiinni, silti se tuo ihmiselle hyvän mielen kauneudessaan.
Meidän perheessä kävi pukki, vaikka se on todettava, että siltä kohtaa yksi idylli
on menettänyt hohtoaan joulunvietostamme. Nimittäin kuopuksemmekin on jo keksinyt asian todellisuuden ja taitaa olla, että äiti on se, joka haluaa sen perinteen nyt vielä ainakin meillä säilyttää. Kyllä se jännitystä kotiimme vaan kummasti toi, kun kolinaa alkoi kuulua oven suunnalta tänä joulunakin päivän hämärtyessä. Lahjojen määrä on onneksi järkeistynyt. Aineettomat lahjat ovat erittäin hyviä ja järkeviä. Toki jokin lelu pienille on mukava. Ja kun se oli mieleinen, aika sen parissa kului mukavasti.
On asioita, jotka ovat kulkeneet vuodesta toiseen mukana.
Piparitalo on tehty vuosittain. Välillä on tehty taikinasta lähtien itse, toisinaan osto-osista. Välillä talo on sortunut heti, ja on popsittu sitten parempiin suihin ”samantien”. Mutta tehty on yhdessä ja se on ollut tärkeä pointti. Yleensä piparitalo on syöty loppiaisena ”joulunvieton” päätöksen merkiksi.
Joulukuusi on viskattu loppiaisen jälkeen hyvin palvelleena, monesti myös hyvin varisseena.
