Entraaminen kunniaan!

Pidän kovasti ompelusta. Hyvä sana kuvaamaan harrastustani on entraaminen. Siis muutan ja uudistan vaatteita, sisustusesineitä jne. Käytän usein vanhoja asioita ja tuotteita hyödykseni tehdessäni uutta. Yhdistän myös rohkeasti uutta ja vanhaa makuni mukaan. Mielestäni se on erittäin hyödyllistä ja mukavaa, koska paljon jää käyttämättömiä asioita odottelemaan parempaa käyttöä. Monesti en raaski heittää niitä vielä pois ja sitten inspiraation iskiessä olen päässyt tekemään haluamiani asioita saman tien ilman ostoksilla käyntiä. Olen monesti aloittanut työn, jonka lopputulosta en ole lukinnut, vaan olen antanut mielikuvitukselle vapaat siivet. Tämä on juuri sitä parasta, jota harrastuksestani voin saada irti!

Perheessäni monesti seurataan huvittuneena juuri tätä” pahan päivän varalle” säästämistä.  Mutta ilokseni olenkin voinut monta kertaa olla tyytyväinen ojentaessani  jonkin, sittenkin niin arvaamattoman tärkeän, minulta kysytyn asian tai tavaran.”

 

Arjen helmiä

Varmaan jokainen on elämässään ainakin joskus kokenut, että käsillä tekeminen vaan on niin ihanaa. Luontaisesti lapsikin nauttii saatuaan aikaan omannäköisen taideteoksen. Rimaa ei kannata nostaa liian korkealle, ettei ilo tekemisestä joudu hukkaan. Ensimmäinen askel kannattaa ottaa rohkeasti, iloiten lahjoistaan.

Ompelukone on vuosien varrella ollut minulle kuten ehkä myös sinulle suurta  iloa tuottava kapine, suorastaan pelastusrengas arjessani. Joka kerta ei onnistu, mutta eikö juuri  niin olekin, että epäonnistumisista oppii eniten.

Näin syksyllä on mieleen hiipimässä hiljakseen lähestyvä joulukin, jonka valmisteluun liittyviä juttuja ei koskaan liian aikaisin ehdi tekemään.

Luovuuden lahjasta riittää ammennettavaa!